Olosuhteiden pakosta...

... laitan tänne kuvia Monster High-nukeistani. Olin ajatellut etten laita tähän blogiin kuvia näistä, mutta en keksi muutakaan paikkaa (Kartsalle en pääse...), niin päätinpä sitten että kyllähän näitä voi tänne välillä postailla.

En aio tarkemmin kertoilla nukkesarjasta yms. koska MH taitaa olla tällä hetkellä oikea ilmiö ja tietoa löytää helposti muualtakin. Jos tosin on jotain kysyttävää, niin vastailen mielelläni.

"Werecat" (Miten tuosta saa luontevan suomennoksen? Ihmiskissa?) Toralein sain syntymäpäivälahjaksi siskoltani.

Toralei ja sapelihammastiikeri Sweet Fang. Sweet Fang on vielä pentu.

Heti kun olin saanut pitkän odotuksen jälkeen paketin käsiini Briteistä, kuulin että uusia nukkeja, Toralei mukana, oli rantautunut Suomeen. Siitä alkoikin sitten kauhea häslinki kauppojen kyttäämisestä ja tuottihan se tulostakin. Lähikauppaan ilmestyi yksi Spectra, yksi Abbey, kaksi Toraleita ja yksi Clawdeen. Kävin hakemassa kaksi pakettia itselleni.

Toinen niistä oli ihana Abbey Bominable. Abbeylla on hileitä kasvoissaan ja käsissään, enkä ole mitenkään hileiden ystävä. Mutta onneksi nämä eivät tunnu lähtevän irti ja takertuvan joka paikkaan.

Abbey ja Shiver

Toisesta paketista kaivautui haamutyttönen nimeltään Spectra Vondergeist. Spectra on ihana ja pidän hahmosta, mutta nukkeni on hieman maanantaiduunin oloinen; oikea käsinivel on melko löysä ja vasen polvi ei taivu melkein ollenkaan. En uskalla sitä väkisinkään vääntää, yritän nitkutella sitä vähitellen vetreäksi.

Spectralla on kauniit läpinäkyvät kädet ja jalat. Sattumoisin luin pari päivää sitten loppuun Ali Shawn kirjan Tyttö, joka muuttui lasiksi ja jotenkin Spectra kummitteli mielikuvissa kirjan naispäähenkilöstä. ;) Voin suositella kirjaa kaikille maagisesta realismista kiinnostuneille.

Spectra ja kummitusfretti Rhuen. Tämä lemmikki on varmasti typerin toteutukseltaan. Näyttää kuin Spectra kantelisi palkintopystiä.

Fantastinen trio. Toralei ei oikein tykkää Abbeysta ja Spectrasta.

Menolippu

150. postaus. :)

Aloitetaan vuosi joulukuun lopun ostoksella, joka liittyy (yllätysyllätys) FIM-poneihin. Kuten olen jo aikaisemmin useasti maininnut, kerään FIM-singleponeista kasaan pääkuusikkoa. Joulun jälkeen päätin hankkia lahjarahoilla yhden.

Kaupassa oli vain omituista, ilmeisesti jotakin uutta (?) sarjaa singlejä, joilla tuli mukana uusi elukka ja jalkaan kiinnitettävä matkalaukku. Valitsin siskoni avustuksella Twilight Sparklen, joten nyt minulta puuttuu enää Applejack.

Tuo koira on ihan mielettömän suloinen, katsokaa nyt sen pinkkejä korvia!

Mukana tuli matkalaukku, koira ja tarroja laukkuun kiinnitettäväksi. Lisäksi tarrojen kanssa tuli myös matkaliput, jotka näkyvät kuvassa hieman.

Twilight Sparkle on aika perusponi ulkonäöltään, hyllyssä nököttäessä sen voi nopealla vilkaisulla sekoittaa Sugarcupiin, ovat aika samaa sävyä kumpikin.

Olen onnellinen kun tämä talvi alkaa taas kohta kääntymään vähän valoisampaan suuntaan, sillä ponien kuvaaminen on yhtä kellon ja valon perässä ravaamista. Melkeinpä päivällä kahdentoista jälkeen on jo liian myöhäistä kuvailla valon alkaessa vähetä.

***

I bought FIM Twilight Sparkle after the Christmas and I love her dog's pink ears! That is some travelling set with stickers, tickets and luggage. Twilight Sparkle is nice, but look so similar to Sugarcup.

I'm happy when this dark winter turns to lighter, photographing ponies is very difficult at winter. :(

Vuoden viimeiset

Olin ilmeisesti ollut kiltti kun sain G1-poneja joululahjaksi (kiitos edelleen siskolleni).

Majesty ei kuulu suosikkiponeihini, mutta kivaahan se on saada (ilmaiseksi...) mikä tahansa poni hyllylle. Vasta äsken tarkistelin, että Majestya on kaksi eri versiota, joissa ero on karvojen värissä ja harjaksen alkamiskohdassa. Tämä minun on ihan perus-Majesty, joka muuten näyttää tarkemmin katsottuna aika kaljulta, kun hiusraja huitelee ties missä.

Nyt pitää hankkia G1 Spike Majestyn kaveriksi.

Powder oli todella, todella mieluisa yllätys, koska nyt minulta puuttuu tästä sarjasta enää Surprise!
Powderilla on hieman sävyeroa pään ja kropan välillä, mutta ei mitään häiritsevää. Tämä poni on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis.

Backstroke on koko kokoelmani toinen meriponi. Näiden kanssa olen päätynyt tuollaisen vessapaperihylsy-tukeen, että poni pysyisi pystyssä eikä olisi rähmällään hyllyssä. Tästä en osaa oikein vieläkään sanoa mitään, kun en ole oikein muodostanut näistä meriponeista mielipidettä. Entäs muut, mitä mieltä olette näistä?

Oma suosikkini lahjaponeista on tämä NSS Wind Whistler, johon liittyy jännä juttu. Näin nimittäin ennen joulua unta, että siskoni antoi juuri tämän ponin minulle. En tavallaan kuitenkaan osannut odottaa sitä, joten oli mukavaa oikeasti kaivella se laatikosta. :D Pidän ponin haalistuneista karvoista, ne käyvät mielestäni paremmin tälle kuin oikeat, haalistuvaa pinkkiä olevat karvat. Ja pose on kiva, minulla ei olekaan muita samassa posessa olevia.

Ja viimeiseksi jätin kaikkein isoimman yllätyksen ja olen niin onnellinen, kuin sain tämän ponin vihdoinkin, olen odottanut sitä melkeinpä lapsuudesta asti.

Daddy Bright Bouquet löysi viimein tiensä lapsuuteni yksinäisen Mommy Bright Bouquetin luo!

Ja tottakai perheeseen kuuluu jo poikakin. Pidän ideasta, jonka mukaan lapset ovat isänsä ja äitinsä sekoituksia. :)

Isäponi on ihan ok kunnossa, muutama tahra kropassa ja jaloissa hieman vinoutta, mutta ne hoituu käden käänteessä (ainakin pitäisi).

Tästä tulikin sitten vuoden 2011 viimeinen postaus, joten haluan vielä lopuksi toivotella hyvää ja ponirikasta uutta vuotta 2012! Vuoden alussa on tähän blogiin tulossa pari muutosta, mutta niistä sitten ajallaan. ;)

24 joululahjaa, part. 3

Huh, kun tuppaa pitämään kiirettä, että saan kaikki ponijutut postattua ajoissa. Pitää ensin hoitaa alta pois nämä joulukalenteriyllärit, ennen kuin pääsen esittelemään lisää joululahjoja.

Eli FIM-joulukalenteri saatteli minut jouluaattoon ja muutama ylläri on vielä esittelemättä. Toivottavasti muistan päivät vielä oikein, yritän tarkistella luukkujen takaa mitä sieltä mahdollisesti löytyi.


17. päivä luukun takaa ilmestyi jälleen hieman syötävää poneille, ainakin oletan niin. Tämä on kai jonkinlainen jäätelöannos.

18. päivä luukun takaa löytyi muffinssilautanen leivoksineen.

19. päivä toi tullessaan Rainbow Dashin valokuvan ja tämä viimeistään paljasti, mikä poni aattona mahdollisesti tuleekaan.

20. päivä oli taas kiva ja mahdollisissa lavastuksissa yms. tarpeellinen postipaketti.

21. päivä ilmestyikin kalenterin viimeinen elukkakaveri, kun Rainbow Dashin oravakaveri paljastui luukun takaa. Tämä kurre on eri värinen kuin normaali singleponin mukana tuleva orava.

22. päivä ponit sai herkkua, kun eräänlainen kakku tai sen tapainen ilahdutti aamua.

23. päivään kuuluikin sitten pelkkä pieni tarra-arkki.

Ja 24. päivä eli aattona kaivelin esiin blindbag Rainbow Dashin, kuten jo aikaisemmin veikkasin.

Kokonaisuutena tämä joulukalenteri oli ihan kiva, mutta tottakai aikuisena olisi keksinyt monia asioita, joita luukuista olisi voinut tulla leikkitilpehöörin sijaan. Olisi kiva ollut saada rintamerkkejä, pikkuisen enemmän tarroja, jonkinlaisia askartelutarvikkeita... Itse olisin lapsena hukannut näistä pienistä tarvikkeista puolet ennen joulua.
Kaikkein mukavin kalenteri olisi ollut kahdella, special edition-singleponilla, joille olisi tullut sitten tavaraa ja elukoita. Normaalilla kalenterin hinnalla kun saa singlejäkin ainakin pari.

Mutta loppujen lopuksi tykkäsin tästä ja jos ensi vuonna sattuu samanlainen tilaisuus, niin varmaankin hankin kalenterin. ;)

Ponien kanssa uuteen vuoteen

Taas tuli huomattua, ettei aikuisena kannata odottaa liikoja joulusta. Ainoat yllätykset lahjoista olivat siskoni antamat ponit ja ponikalenteri. Kaikki muu oli sellaisia hyödyllisyyksiä kuin sukkia. Hohhoijaa. Jos ei jouluna saa mitään kivaa, niin milloinkas sitten?

Mutta olen mielettömän onnellinen rakkaan siskoni yllätyksistä, joista esittelen ensin FIM-seinäkalenterin.

Tätä seinäkalenteria ei saa Suomesta ja se on ns. 16 kuukauden kalenteria. Kuulostaa hienolta, mutta todellisuus on tälläinen;

Eli kalenterin alussa on neljä kuukautta vuodesta 2011 jaettuna kahdelle sivulle. Tässä kalenterin tekijät olisivat voineet käyttää vaikka minkälaisia FIM-kuvia, mutta ei. Samat kuvat pyörivät läpi kalenterin.

Kun vuosi 2012 alkaa, niin alkaa perinteinen kalenteriasettelu:

Luulin ottaneeni enemmänkin kalenterista kuvia, mutta vain nämä löytyivät kamerasta. Jokaiselle kuukaudelle on siis yksi FIM-kuva ja tottakai tämä mahtavasti koristaa ponistin huonetta. Kiitokset vielä lahjan antajalle tätäkin kautta.

Aloitankin tammikuun sitten Rarityn kanssa.

Joulukalenteri 2011 - 24. luukku

Oikein hyvää ja ponien täyteistä joulua kaikille lukijoille ja satunnaisille vieraillekin!

Joulukalenteri 2011 - 23. luukku