Vuoden viimeiset

Olin ilmeisesti ollut kiltti kun sain G1-poneja joululahjaksi (kiitos edelleen siskolleni).

Majesty ei kuulu suosikkiponeihini, mutta kivaahan se on saada (ilmaiseksi...) mikä tahansa poni hyllylle. Vasta äsken tarkistelin, että Majestya on kaksi eri versiota, joissa ero on karvojen värissä ja harjaksen alkamiskohdassa. Tämä minun on ihan perus-Majesty, joka muuten näyttää tarkemmin katsottuna aika kaljulta, kun hiusraja huitelee ties missä.

Nyt pitää hankkia G1 Spike Majestyn kaveriksi.

Powder oli todella, todella mieluisa yllätys, koska nyt minulta puuttuu tästä sarjasta enää Surprise!
Powderilla on hieman sävyeroa pään ja kropan välillä, mutta ei mitään häiritsevää. Tämä poni on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis.

Backstroke on koko kokoelmani toinen meriponi. Näiden kanssa olen päätynyt tuollaisen vessapaperihylsy-tukeen, että poni pysyisi pystyssä eikä olisi rähmällään hyllyssä. Tästä en osaa oikein vieläkään sanoa mitään, kun en ole oikein muodostanut näistä meriponeista mielipidettä. Entäs muut, mitä mieltä olette näistä?

Oma suosikkini lahjaponeista on tämä NSS Wind Whistler, johon liittyy jännä juttu. Näin nimittäin ennen joulua unta, että siskoni antoi juuri tämän ponin minulle. En tavallaan kuitenkaan osannut odottaa sitä, joten oli mukavaa oikeasti kaivella se laatikosta. :D Pidän ponin haalistuneista karvoista, ne käyvät mielestäni paremmin tälle kuin oikeat, haalistuvaa pinkkiä olevat karvat. Ja pose on kiva, minulla ei olekaan muita samassa posessa olevia.

Ja viimeiseksi jätin kaikkein isoimman yllätyksen ja olen niin onnellinen, kuin sain tämän ponin vihdoinkin, olen odottanut sitä melkeinpä lapsuudesta asti.

Daddy Bright Bouquet löysi viimein tiensä lapsuuteni yksinäisen Mommy Bright Bouquetin luo!

Ja tottakai perheeseen kuuluu jo poikakin. Pidän ideasta, jonka mukaan lapset ovat isänsä ja äitinsä sekoituksia. :)

Isäponi on ihan ok kunnossa, muutama tahra kropassa ja jaloissa hieman vinoutta, mutta ne hoituu käden käänteessä (ainakin pitäisi).

Tästä tulikin sitten vuoden 2011 viimeinen postaus, joten haluan vielä lopuksi toivotella hyvää ja ponirikasta uutta vuotta 2012! Vuoden alussa on tähän blogiin tulossa pari muutosta, mutta niistä sitten ajallaan. ;)

Ponien kanssa uuteen vuoteen

Taas tuli huomattua, ettei aikuisena kannata odottaa liikoja joulusta. Ainoat yllätykset lahjoista olivat siskoni antamat ponit ja ponikalenteri. Kaikki muu oli sellaisia hyödyllisyyksiä kuin sukkia. Hohhoijaa. Jos ei jouluna saa mitään kivaa, niin milloinkas sitten?

Mutta olen mielettömän onnellinen rakkaan siskoni yllätyksistä, joista esittelen ensin FIM-seinäkalenterin.

Tätä seinäkalenteria ei saa Suomesta ja se on ns. 16 kuukauden kalenteria. Kuulostaa hienolta, mutta todellisuus on tälläinen;

Eli kalenterin alussa on neljä kuukautta vuodesta 2011 jaettuna kahdelle sivulle. Tässä kalenterin tekijät olisivat voineet käyttää vaikka minkälaisia FIM-kuvia, mutta ei. Samat kuvat pyörivät läpi kalenterin.

Kun vuosi 2012 alkaa, niin alkaa perinteinen kalenteriasettelu:

Luulin ottaneeni enemmänkin kalenterista kuvia, mutta vain nämä löytyivät kamerasta. Jokaiselle kuukaudelle on siis yksi FIM-kuva ja tottakai tämä mahtavasti koristaa ponistin huonetta. Kiitokset vielä lahjan antajalle tätäkin kautta.

Aloitankin tammikuun sitten Rarityn kanssa.

Poniviikko, osa I

Tämä viikko tuntuu olevan poneja täynnä, ainakin verrattuna siihen mitä parina viime kuukautena on uusia poneja liittynyt laumaan. Minulla on itselleni asettamani tavoite loppuvuodella; vuoden 2011 loppuun mennessä kokoelmassani on tasan tai yli 100 ponia. Tuosta tavoitteesta ei puutu enää montaa yksilöä, jos kaikki suunnitelmat pitävät paikkansa.

Siskoni on vihjannut hienovaraisesti, että antaa minulle joululahjaksi poneja. Voitte kuvitella, miten täpinöissäni olen, en ole odottanut aattoa näin hartaasti sitten lapsuuden. :D Sisko päätti sitten antaa hieman maistiaisia tulevasta ja antoi ihan odottamatta minulle ponin.

Vessapaperin leikattu hylsy pitää ponin hyvin pystyssä hyllyssä.

Kiitokset siskolle!

Ensimmäinen meriponini ikinä! Tämä meriponivarsa selvisi Kartsalta kysyessäni UK Water Lilyksi. En tosiaan ole näihin meriponeihin tutustunut sen enempää, joten poni oli pitkästä aikaa täysin tuntematon. Ponista on kulunut helmiäinen melkein kokonaan pois, mutta muuten varsa on oikein nätti ja hyvässä kunnossa. Pidän ponin päästä, se on kaunis ja siro. Yllätyin hieman näiden varsojen kokoa, luulin niitä paljon pienemmiksi. Minkähän kokoisia aikuiset meripollet sitten on? o_O

Meriponi ei tietenkään auttanut jännityksessä, vaan aloin vain miettiä yhä enemmän, mitä sisko on lahjaksi keksinyt...

Samana päivänä sain myös ponipostia, kun kauan kaipaamani poni saapui vihdoin ja viimein.

Lickety-Split on varmaankin niitä perusponeja, joita kaikilla kerääjillä on. Muistan tämän ponin piirretyistä hyvin ja pidin siitä jo silloin. Ostin tarkoituksella sellaisen yksilön, jolta karvat on haalistuneet valkoiseksi, sillä omasta mielestäni valkoiset karvat käyvät tälle ponille paremmin. Muuten poni alkaa olla liian vaaleanpunainen.

Rullaillaan

Joskus poneilun (ja muidenkin harrastusten) tielle tulee niin kutsuttu "elämä", joka vie huomion jonnekin ihan muualle. Tai sitten elämällä on ihan uusia suunnitelmia kaiken suhteen.

Mutta, tietokoneviruksesta ja elämästä huolimatta pääsen vihdoin ja viimein taas poniblogin kimppuun ihan kirjoittelumielessä. Pari viikkoa sitten äitini toi tuliaisia.

Äitini oli bongannut kirpputorilta aidon My Little Ponyn, rullaluistelevan Jazzien. Tämä poni kiteyttää aika hyvin 90-luvun alun trendit; kirkkaat värit ja rullaluistimet. Etusen oikea luistin on täysin tuhoutunut pyörien osalta, mutta muut luistimet ovat kunnossa. En ole vielä kokeillut aknevoidetta ponin mustetahraan ja karvatkin on vielä keittämättä. Tämäkin on taas niitä poneja, joita en ostaisi muuta kuin kirpputorilta. :D

Lisäksi äiti toi H&M:n ponipinnit ja -ponnarit. Nämä G1-uustuotantohärpäkkeet on esitelty varmasti jo kaikissa poniblogeissa, joten itse laitan vain pelkän kuvan;

Kiitos äidille näistä! :)

Itselleni eniten

Joululahjaksi saamalla rahalla hankin itselleni mieluisia lahjoja.

Olen jo pidemmän aikaa katsellut nettikirjakaupoista erilaisia MLP-keräilyn opaskirjoja, joita on kirjoitettu muutama (kaikki englanniksi) ja miettinyt hankintaa kun rahatilanne sen sallii. Löysin Paratiisikartanolta myynti-ilmoituksen käytetystä kirjasta kohtuulliseen hintaan ja ostinkin sen itselleni joululahjaksi.

Debra L. Birge: The World of My Little Pony- opaskirja putkahti postiluukusta tiistaina ja ihastuin kirjaan täysin. Ihanan paljon kuvia ja jonkin verran uutta tietoakin kirjasta tuli.

Tosin jotkin kuvien outoudet ja selitykset hieman ihmetytti, lisäksi kirjassa on esitelty vain USAssa ilmestyneet MLP-lelut, joten suuri osa koko ponikaartista oli poissa. Kirjailija on kirjoittanut kirjalle jatkoa, jossa esitellään nirvanat ja muut, sen hankin kun taas rahatilanne sen sallii. Mutta hyvä kirja loppujen lopuksi. :)

G1-ponieni pääluku nousi viimein tasaiseen 50 poniin, tosin Briteistä edelleen matkalla oleva poni on...edelleen matkalla tänne. Huuto.netistä ostin kuitenkin kaksi vahvistusta poniporukkaan.

Baby Romperooni on ensimmäinen G3-varsani. Voi kun se on pieni ja suloinen, kun G3-ponit on muutenkin niin piskuisia. Romperooni pääsee kuuma vesi-käsittelyyn heti kun ehtii, sillä haluan tuota peikkotukkaa hieman siistimmaksi. Muuten todella nätti ja suloinen ponilapsi.

Onko ponilapsessa jotain tuttua, mutta silti jotain omituista?
No tietenkin, sehän on Baby Blossom, mutta harjakset ovat uuden väriset. Vertaa vaikka harjasten väriä Myrskyttären ponisivuilta. Tämä uuden lookin saanut varsa oli tietoinen hankinta, sillä en pidä Baby Blossomista yhtään sen alkuperäisellä karvavärillä. Violetti sopii varsalle paremmin ja onhan niissä emonsa kanssa silloin enemmän samaa näköä. Nyt Baby Blossom on yksi varsahyllyn pikkudiivoista uusilla karvoilla.

Sisko, tahtoisin ponin (tai pari)...

Pikkusiskoni käytti minuunkin hieman palkkarahojaan ja osti ebaysta kolme G3-ponia yllätykseksi. Ponit tulivat nopsaan, alle viikossa Briteistä tänne syyskuiseen Suomeen. Paketista kuoriutui seuraavanlaisia yllätyksiä;

 Sew-And-So on yksi lemppari G3:seni. Nimikin on niin ihana, sanokaa se monta kertaa peräkkäin. :) Kaunis ja ok kuntoinen poni, mutta jokaisessa ponissa on pieni mutta; nämä kaikki haisevat hieman tupakalle. :(

Toisella nimellä myyty Star Swirl, joka on nätti, vaikka harjat onkin hieman vallattomat. Tällä ponilla on hyvin kauniin väriset silmät.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä paketista kuoriutui Citrus Sweetheart, jonka värit on herkulliset. Ponin pitäisi tuoksua, mutta ainoa mitä haistan, on se tupakan haju. Pose on kiva ja poni niin raikkaan näköinen.

Kiitos siskolleni näistä vielä tätäkin kautta. ORA!